Ideoi unelma-PC

Asus ja Intel tarjoavat hauskahkon tavan ideoida ja jakaa näkemyksiä unelma-PC:sta. Osallistujalle on tarjolla hyvä mieli.

WePC.com

Mikroaaltouunien käyttöliittymät

SHARP R-631

Kävin jossain vaiheessa kyläilemässä ystäväni luona. Siellä minä melkein poltin pakasteruoan pahvipakkauksen, koska ei ollut tietoa siitä, mitä kone oikein tekee. Luulin käyttäväni mikroaaltoja, vaikka päällä olikin katon grillivastus. Haukuin ystävälleni tämän uutta mikroa ja kerroin tapahtuneesta. “Arvaa, miksi me saatiin tämä uusi mikro mun vanhemmiltani?”, kysyi hän huvittuneena.

Testautan silloin tällöin kavereita omallakin mikrolla, eikä kukaan ole vieläkään onnistunut käynnistämään sitä ensimmäisellä yrityksellä. Keskimääräinen sähläys-aika on minuutti, minkä jälkeen osa luovuttaa.

Mikä tekee mikrojen käyttöliittymästä niin erilaisen? Miksi päivittäin käytössä olevan koneen käyttöliittymän pitää olla tavallista hankalampi?

Näiden kysymysten parissa muistin jo vuosia sitten lukeneeni Art Lebedevin käyttöliittymä/työhönotto-tapauksen. Kyseessä oli yksi 5-7 tehtävästä, jotka lähetettiin työnhakijoille. Siinä piti tehdä käyttöliittymän hissille taloon, jossa on 23 kerrosta. Kuvat ovat näkemisen arvoisia.

Tiedän itsekin, että muotoilijan/suunnittelijan mielestä pyörän keksiminen uudestaan voi olla hyvinkin mielenkiintoinen prosessi. Tässä ei ole mitään väärää, jos hän on kuluttamassa omaa aikaa, eikä asiakkaan rahoja ja käyttää lopputuotetta sitten itse. Tästä syystä jotkut loogisiksi opitut asiat, kuten “useimmiten vasemmalta oikealle ja melkein aina ylhäältä alas” ovat vähintäänkin muistamisen arvoisia.

Alempana on kuva jo todella ikääntyneen mikroni käyttöliittymästä, jonka testaajista ehdin jo mainita. Laitteen käyttöä ei helpota varsin laaja toimintojen kirjo, mutta loogisemmalla ryhmitelyllä näistä aiheutuisi vain iloa. Esimerkiksi kellonja ajastuksenpainikkeet ovat eksyneet käytetyimpien nappien väliin, vaikkei niitä käytetä kuin pari-kolme kertaa vuodessa — ellei kylässä ole vieraita.

Panasonic NN-K453B

Muokattu Panasonicin käyttöliittymä

Jottei asia menisi vain haukkumiseksi, tein ehdotuksen uudesta lay-outista (käyttäen vain samoja painikkeita).

Erona alkuperäiseen on mustalla viivalla eroteltuna kaksi käyttöpolkua, joiden käyttösuunta menisi loogisemmin ylhäältä alas.

Valmiille ohjelmille on varattu oikea “sarake”: ohjelman valinta → painon syöttö → Start-painike. Kuten kuvasta näkyy, tämä puoli oli melkein kunnossa; selvensin vain sarakkeet.

Sen sijaan “vapaa-ohjelmien” käytön pitää aloittaa ajastuksesta tai toiminnoista , mikä ei kokemuksieni perusteella ole mikään itsestäänselvyys. Yleisemmin painetaan kelloa ajatuksena ohjelman keston symbolista tai aletaan painaa numeronäppäimiä samasta syystä. Muokatussa versiossa saisi olla niin, että alkuun pääse niin ohjelman valinnasta kuin ajan syötöstäkin.

Vaarallisimmat tilanteet syntyvät mielestäni silloin, kun käyttöliittymä ei anna selkeätä palautetta nykyisestä toiminnon vaiheesta tai viiveet ovat liian pitkiä. Näin tapahtui minunkin kohdalla, kun en ymmärtänyt käyttäväni grillivastusta ja uuni piti uskottavaa ääntä. Asiaa pahensi vielä se, että ohjeiden mukaan ruoan piti olla mikrolämmityksessä noin kahdeksan minuuttia pahvipakkausta avaamatta.

Älkää lähtekö tupakalle, jos käytätte jotakin toimintoa ensimmäistä kertaa, se voi tulla kalliiksi.

.

“Test our products, we cause you a lot of trouble”

Siis mitä ihmettä Lunari fabrics haluaa sanoa sloganillaan?

http://www.lunarifabrics.it/english/home_en.asp

Muotoilijat, siivoamaan!

“Kipinätyöstetyt” pinnat keräävät likaa niin kuin monien koneiden nappuloiden raotkin. Jos muotoilijat siivoaisivat enemmän, niin ainakin osa kulutustavaroista mukaan lukien elektroniikka olisi katsomisen arvoista vuodenkin kuluttua.

En jaksa uskoa, että kovin monessa yrityksessä päädytään kipinätyöstöön vain siksi, ettei osata valmistaa laadukkaita ruiskuvalukoneiden muotteja.

Siispä, muotoilijat siivoamaan!

Moccamaster ja "helppo" puhtaanapito

Numeraaliset valtit — valinta hukassa

Monesti eri tuotteiden ostopäätökseen vaikuttaa tämän numeraalisesti mitattavissa oleva ominaisuus. Kaiken lisäksi tämä ominaisuus voi olla niin tärkeä, että sillä markkinoidaan tuotteen paremmuutta kilpailijoiden vastaaviin. Tästä se sotku alkaakin.

Jotkut numeraaliset valtit ovat tuotteen aikaisempiin kehityssukupolviin perustuvia ja nykyään pikemminkin viitteellisiä, kuten kameroiden polttoväli, jota digiaikana saisi korvata termiin “kulma” (TM 4/2007). Tämän päivän digikameraa etsivä kuluttaja tuskin tietää kovin paljoakaan filmikameroiden kehityksestä ja filmien kokoeroista. Silti digikameroita edelleen vertaillaan filmikameroihin, kun halutaan ilmaista näiden kuvaavaa kulmaa.

Jotkut muut valtit pohjautuvat lähinnä kuluttajien tietämättömyyteen ja niitä jopa vääristellään. Tähän ryhmään kuuluvat pölynimurit. Useimmiten ainut vertailtavissa oleva yksikkö on watti, jota aiheellisestikin pidetään tehon yksikkönä. Valmistajat monesti jopa vääristävät tätä lukua ylöspäin varsinkin imurien kohdalla (Kuluttaja-lehti), vaikka se käytännössä tarkoittaakin sähkön kulutusta. Näin siis tänä valistuneena eko-aikana. Jos olisin diktaattori, niin jokaisen myynnissä olevan imurin kohdalla olisi pakollista ilmoittaa todellinen imuteho.

Tähän ryhmään kuului aikaisemmin prosessori, mutta hertsilukua ei enää pidetä tärkeänä edes markkinoinnin puolella, onneksi..?

Kolmas keksimäni ryhmä on ei-vertailukelpoiset yksiköt, johon sisällytän myös eri tavoin mitatut tulokset. Liesituulettimen äänen voimakkuutta osoittavat yksiköt kuuluvat tähän ryhmään. Vertailu eri valmistajien tuotteiden välillä ei onnistu kuin suuntaa-antavasti ja asiakkaalle jää vain saman merkin tuotteiden välisen paremmuuden toteaminen.

Otetaan esimerkiksi Electrolux ja Siemens. Electrolux ilmoittaa liesituulettimien teknisissä tiedoissa desibelit (dB) ja Siemens viittaa tietyllä tavalla hoidettuun mittaukseen kirjainyhdistelmällä dB(A) re 1 pW. On ymmärrettävää, että ilmoitettuja lukuja ei ole mielekästä vertailla keskenään, ellei mittausta ole hoidettu täysin samalla tavalla. Noh, mutta onhan asialla markkinointi–arvoa, kun puhutaan esim. markkinoiden hiljaisemmasta liesituulettimesta! Toivottavasti valistuneelle kuluttajalle tästä on myös viihde–arvoa.
Loppujen lopuksi äänen subjektiivinen mielekkyys on hyvinkin merkittävässä roolissa ja pelkän äänen tehon lukemien tuijottaminen on yksisilmäistä.

Numeraaliset valtit ovat siis hieno asia. Metsään ei ole voinut koskaan eksyä näin helposti; seuraa vain numeroita!

Maat ja kielet II

Liittyen aikaisempaan kirjoitukseeni “Maat ja kielet“ päätin mainita myös positiivisemmasta bongauksesta, ihan kuin todistuksena siitä, että asiat voi toteuttaa paremmin.

Blumin kielivalikko

Kuvan Blumin WWW–sivujen toteutusta voi pitää tyydyttävänä, koska maan nimen alla voi olla valinta kielelle. Tässä tapauksessa maan maininta on perusteltua esim. yhteystietojen vuoksi.

Suomen kohdalla tilanne on hankala, koska sivuston kieli on englanti. Se lienee ainut selitys siihen, että ruotsi jätettiin pois, vaikka Blumin Ruotsin sivusto on ruotsinkielinen. Ehkä Suomen markkina-alue on niin pieni, että Kontakt-osion kustomointi olisi liian kallista. Englanninkielisessä versiossa Suomen yhteystiedot sentään muutettiin Hahlelle mieluisiksi.

Kyllä suomalaisen sydän sykähtää

Aalto doorstop: sen voi ostaa www.citizen-citizen.com:n nettikaupasta 3500$ / kpl.

Suomalaisten bisnesvainu on edelleen hukassa. Rehellisesti, tulitko koskaan ajatelleeksi, että joka kodin noin 100€ kansallisen ikonin voisikin yrittää pienin muutoksin myydä 3500$:lla.

Maat ja kielet

En ymmärrä graafikoiden ja taittajien taipumusta pitää valtioita ja kieliä yhdenvertaisina ja samaa asiaa tarkoittavina. Mielestäni tuo on yksiselitteisesti sivistymätöntä, mutta välttää asiaa ei voi, koska tähän epäkohtaan voi törmätä ruokakaupan pakastealtaasta Internetiin.

kieliliput

Pahimillaan tämä virheellinen yhtenevyys näkyy lippujen symboleilla, jotka tarkoittavatkin kieltä. Miksi valtion symbolista tehdään kielen symbolia? Jos olisin vainoharhainen, niin pitäisin tuota pyrkimyksenä nationalismiin; yksi kieli, yksi valtio. Ahtaimmillaan viesti tuntuu olevan “ruotsia lukevat kuuluvat Ruotsiin”.

Tahdon ajatella, että hyvää tahtovat taittajat ajattelevat oikean symbolin osuvan nopeammin silmään, kun käyttäjä yrittää löytää kielensä. Tämä ehkä toimisi kansallisvaltioiden kohdalla, joissa puhutaan vain yhtä kieltä, mutta Euroopan kohdalla tilanne on varsin lohduton. Tästä syystä ihmettelenkin, että esimerkissäni on saksalaisen Dr. Ötkerin pakkauksen osa.

Trivia: Mitä kieltä symboloivat yhdessä Saksan, Sveitsin ja Itävällan valtioiden liput? Entä Ranskan, Sveitsin ja Belgian? Alankomaiden ja Belgian? Paljonko vastaamiseen meni aikaa ja tekikö mieli tarkistaa tekstistä? Olisiko vastaus nopeampi, jos siinä vain lukisi esim. Deutsch? Joku voi väittää, että värikkäät liput osuvat nopeammin silmään, mutta en väittänytkään, että kielen nimen pitäisi olla leipätekstin värisenä.

Kuinka moni muuten tietää, että esim. Venäjän valtion lippu kätkee taakseen noin sataa eri kieltä, joista yksi on venäjä? Tästä taas löytyy venäjän kartta.

kaannos.com

Tahdon kuluttaa myös palveluita

Jokainen Suomen ulkopuolella käynyt tiedostaa, ettei tämä ole mikään palveluiden mallimaa. Mitä tahdon siis ehdottaa? Kuluttajana on helppo aloittaa itsestään.

Joskus on niitä hetkiä, kun tajuaa kodin olevan täynnä kaikenlaista roinaa. Ja kun maailma ei ole paremmaksi muuttumassa harkitsee kuluttavan palveluita.

Heti perään on kuitenkin tunnustettava, että rakastan tavaroita. En rakasta niistä kuin ehkä kolmisen prosenttia, mutta niitä olenkin sitten valmis antamaan vaikkapa lahjaksi. Joskus valinta mutkistuu kuitenkin entisestään, koska ei ole varma lahjan täydellisestä sopivuudesta saajalleen.

Olenkin jo vuosia ihmetellyt sitä, että miksei minulle markkinoida kuin häälahjapalveluita ja tavallisia lahjakortteja. Koen, että lahjan antajana minulla on oikeus valita toiselle lahjan. Ongelma on vain siinä, etten tunne saajan salaista haavetta muuttaa koko keittiönsä punaiseksi, vaikka tiedän maailman parhaimman riisinkeitin-mallin. Ongelma on siinä, että silmäni laulavat nähdessäni upeat rintaliivit muiden kymmenien joukossa, mutta minulla ei ole täyttä varmuutta tietyn koon istuvuudesta naiselleni.

Oi, kauppojen johtajat, rukoilen, helpottakaa elämäni, sillä tiedän jo ratkaisun! Se ei ole häälahjakortti (, sillä olemme jo naimisissa ja minä olen maksamassa lahjan), eikä se ole tavallinen lahjakortti (, koska saaja kuitenkin valitsisi ne muut 97% tavaroista) vaan se on valitun lahjan kortti. Tahdon, että ystäväni toteuttaa salaisen haavensa ja valitse minun suosikki-keitinmallin punaisena. Tahdon, että naiseni ei piilota ostamani rintaliivit kaapin pohjalle pelkästään väärän koon vuoksi, sillä hyllytilaa meillä on jo muutenkin liian vähän.

Jos joku ei vielä ei ymmärtänyt, niin kerrataan vielä. En ole antamassa tavallista lahjakorttia, koska tiedän, mitä valitsisin. Haluan vain varmistaa, että valitsemastani lahjaryhmästä poimitaan saajan kannalta se mukavin vaihtoehto.

Toinen minua ärsyttävä piirre nykylahjakorteissa on pakko määritellä summa. Palvelun laatu on sellainen, että se palvelee lähinnä ajattelua “ei anneta hänelle rahaa, koska hän kuitenkin ostaa viinaa, meikkejä, huumeita, aseita…” Jos haluan jonkun kuluttavan tietyllä summalla, niin enköhän minä voin muutenkin antaa sen summan hänelle.

Mikä estää minua tänä verkko-aikana tekemästä sopimusta liikkeen kanssa siitä, että minua veloitetaan vasta lopullisen lahjavalinnan jälkeen? Mitä, jos liikkeessä onkin kaksi eri hintaista, mutta yhtä hyvää riisinkeitintä? Riittää, että lukitsee vaihtoehdot. Mitä, jos olen joka tapauksessa vaikkapa Sokoksen kanta-asiakas ja jopa S-pankitilin omistaja? Mitä, jos tahdon ystävättäreni tekevän itse päätöksen ihan vain fiiliksen mukaan mistä tahansa kampaamon palvelusta? Jos laskulla tai suoraveloituksella ostaminen onnistuu, niin miksei tämä koskisi ideaani?

Markkinoikaa minulle helpoksi tehtyjä valitun lahjan kortti-palvelujanne, niin pääsen toteuttamaan itseäni “parempien” tavaroiden ja palveluiden suosijana ja antajana.

Ajastettu tekstiviesti

Olen kaipaillut erästä hyvin yksinkertaista ominaisuutta nykyiseen ja aikaisempiin kännykkämalleihin — ajastettua tekstiviestiä. Asia, jonka toteuttaminen vaikuttaa varsin yksinkertaiselta asialta puuttuu edelleen ainakin puolitoista vuotta vanhasta puhelinmallistani. En ole törmännyt operaattoreidenkaan markkinoivan sitä. Myöskään erikseen ladattavia ohjelmia ei ole näkynyt. Miksei?

Mielestäni koko perusasetelma on ilmeinen ja niin helppo tajuta, että minun on (taas kerran) pakko olettaa olevan jotenkin poikkeava ihminen. Onko se pahasta, etten halua herättää henkilöä, jolle lähetän viestin esim. matkalla aikaisin aamulla töihin? Miksei sitä voi ajastaa niin, että se lähtee vasta, kun minä oletan vastaanottajan heräävän? Työaikana voisi keskittyä sitten työasioihin tai olla unohtamatta koko viestin lähettämistä kokonaan.

Ja vaikka kapulavalmistaja keskittyisi tulevaisuudessakin jo nyt tarpeeksi vammaisen ergonomian kurjistamiseen, niin missä ovat operaattorit? Ainakin minun muutama? Onkohan tuo niin vaikea kehittää jokin perusinsinööriratkaisu tyyliin “lähetä viesti numeroon 12300, esim. +3585012312 klo9.00 Hyvää syntymäpäivää!“? Numero ja viesti voisivat olla tallennettuna “luonnokset”–kansiossa muokkausta ja jatkokäyttöä varten…

Käsitykseni mukaan Suomessa ainakin Soneralla on tai oli wap– tai www-pohjainen palvelu, josta pystyi ajastamaan viestejä, mutta ajatellen aikaa ja osoitteiden muistamista se tuntuu aika kankealta ratkaisulta. Kaiken lisäksi ajastetun viestin käyttöliittymä olisi aivan erilainen ja täysin eri paikassa.