Pakotetut

Mielestäni on täysin hyväksyttävää, että vauvojen tuotteet suunnitellaan aikuisille, mutta näiden vaikeakäyttöisyys ja jopa vaarallisuus on tuomittava. Henkilökohtaisena rajanani toimivat kohuakin herättäneet korkokengät vauvaprinsessoille. Ne eivät ole vaarallisia ei-kävelevälle, mutta myydään vain vanhempien tarpeisiin.

Mielessäni on sisustusfantasioitaan toteuttavat vanhemmat, jotka hankkivat kattoon selällä makaavaa vauvaa sokaisevia valaisimia. Niin sanotut häikäisysuojat kun ovat lähinnä brändikuvilla peittämiä tunnelman tuojia, eivätkä alas tulevaa valoa himmennä. Pelkään todella sitä päivää, kun näen vauva-ikäisisten vanhempien iloksi ja vauvojen kiduttamiseksi “suunniteltuja” spottivalaisimia. Mikä sen mukavampaa kuin maata kääntymiskyvyttömänä selällä sellaisen alla ja tuijottaa ylös…

Toinen tuoteryhmä ovat surkeat aterimet. Muovin käyttöä pitäisi muutenkin välttää, mutta muotoilussa on menty metsään tekemällä välineistä järjettömän kokoisia ja painavia jopa aikuiselle. Vauvan voimille yliraskaat juomamukit luistavat pöydältä lattialle käytännössä yhtä helposti kuin kevyetkin ellei käytössä ole luiston estoa.

Ruokailuvälineissä lautaset mukaan lukien käytetään usein muovia, vaikka yleisesti ottaen muoveja pidetään epävakaina varsinkin kuumennettuina. Lämmittäminen on huono asia muovilautasille ja varsinkin mikrossa lämpötila lautasen ja ruoan välissä kasvaa todella suureksi. Tämä siis sellaisten syöjien kohdalla, joiden ruoan jatkuva lämmittäminen on pikemmin sääntö kuin poikkeus. Jos on ratkaistava särkymättömyys lusikalla hakkaamisen ja lautasen tiputtamisen suhteen, niin miksei voi käyttää muovilusikkaa ja vaikka silikonialustaa? Näin tavallinen lautanen olisi pestävissä astianpesukoneessa.

Olen muuten testaillut ja testauttanut muilla kertakäyttöisen muovilusikan sulamista kahviin. Uskokaa pois, se lusikka ei haihdu, riittää että sitä käyttää tarpeeksi kauan. Juodaanko kahvin/teen/kaakaon kanssa myös muoviyhdisteitä? Vastaus lienee selvä.

Se on mielenkiintoista, että alle kolmevuotiaiden puruleluissa ei saa olla ftalaatteja, mutta “neljävuotias” saa imeä muovikynän korkkia niin paljon kuin tykkää.

Valitettavasti säälittävien tuotteiden käyttö ei lopu vauva-ikään. Luultavasti kaikki joskus marketissa asioineet ovat huomannet lasten ostoskärryjen olevan varustettu korkealla olevilla viiri-virityksillä. Jotkut idiootit ovat keksineet käyttää painavaa ja korkealle menevää putkea, jolloin kärryjen painopiste on hyvin korkealla ja kärryt kaatuvat todella helposti. Hyvä tarkoitus pitää lapsen sijainti lavojen takana näkyvissä tapetaan brutaalilla suunnittelemattomuuden toteutuksella. En jaksa edes miettiä, kuinka monta kertaa olen nähnyt näiden herkästi kaatuilevien pikkukärryjen kaatuvan. Toivoa sopii, ettei se tapahdu lasipurkeja täynnä olevan hyllyn päälle. Yksi tuollainen viiriputki tekee taatusti pahaa jälkeä.

Onneksi kaikessa ei tarvitse olla statistin roolissa. Siinä missä ensimmäisen lapsen kohdalla on menty asioita opiskellessa, ei toisen kohdalla tarvitse toistaa. Ja niistä pikku-kärry-putki-virityksistä sen verran, että tiedän myymälän, jonka rohkeat myyjät poistivat kaikki viiri-putket myymäläpäällikön ollessa poissa. Enää lapset eivät kaada muovipussien telineitä lattialle ja vanhemmat löytävät edelleen lapsiaan. Näin kertoo ensimmäisen käden tieto.

Eläköön rohkeus ajatella ja toimia. Pakotettujen puolesta.