Lauma ihmisiä tekee arkkitehdin työt

Arkkitehdit saisivat harrastaa enemmän kävelyä maan pinnalla, eikä tuijottaa alas lintuperspektiivistä (vaikka siitäkin olisi hyötyä virtojen optimoinnissa). Jos arkkitehti tai kaavoittaja ei tee työtänsä kunnolla, lauma ihmisiä tekee sen heidän puolestaan.

Ihmiset tuskin tekevät niin kuin muurahaiset, jotka tönäisevät vieruskaverin pidemmälle ja nopeammalle reitille ruuhkan sattuessa, mutta aivan tyhmiä olioita emme mekään olla.

Ja mehän ollaan joissakin asioissa fiksumpia kuin monesti luullaan. Hienointa on se, etteivät “nerokkaimmat” ratkaisut vaadi meiltä älyllistä ponnistusta, koska ovat sisäänrakennettuja. Surullista on se, että helpon ja energiatehokkaan elämän pois vieminen vaatii älyllisiä(?) ponnisteluja — arkkitehdeiltä ja kaavoittajilta. He kun monesti laittavat tielle ylittämättömiä fyysisiä ja moraalisiakin esteitä.

Ikävintä on se, että kun laumamme pääsee oikein hommiin, infrastruktuuri on jo rakennettu ja lopputulos on varsin ristiriitainen. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lähiöt pitää asuttaa ilman katuverkostoa kävelijöille. Tiet vedetään vasta sen jälkeen, kun ihmisten optimoimat polut ovat muodostuneet toimivaksi tieverkostoksi. Muuten käy niin kuin kuvissa alempana.

Asfalttia laumalle!

Vasen kuva toimii ankarana muistutuksena siitä kuinka käy, kun laiminlyötyä ja väheksyttyä tehokasta jalankulkua ei oteta infrastruktuuria rakentaessa heti huomioon. Vastasyntyneen tien historia on kaikessa lyhykäisyydessä siinä, että ihminen on liian fiksu kulkemaan puolitoista kertaa pidempia matkoja vaan luo hypotenuusan tyyppisiä oikopolkuja. Pikkuhiljaa nurmikolle alkaa muodostua polku, minkä jälkeen se levenee levenemistään. Lopulta se on pakko hyväksyä tieksi, mutta hyvin vaihtelevin seuraamuksin. Kenellekään ei lienee epäselvää, että keskellä tietä oleva valotolppa on sekä häiritsevä että varsinkin pimeällä ainakin pyöräilijöille hengenvaarallinen. Valopylvästä ei olisi ollut keskellä tietä, jos jalankulkijoita olisi tunnustettu heti.

Oikean kuvan polku on taas uudenlaisen, kahdesta tangentiaalisesta käyrästä muodostuvan valtatien rampin “kopio”, mikä vie pysäköityjen autojen läpi kohti marketin ovea.

Fakta on se, ettei ihmisen sisäinen pyrkimys taloudelliseen etenemiseen rajoitu vain tasaiseen maastoon ja katseluetäisyydellä oleviin kohteisiin.  Geo-lehdessä (syyskuu 2008) on ollut artikkeli taloudellisista lasku- ja nousukulmista. Siinä kerrottiin, että serpentiiniteiden kulkijoiden muodostamat kulmat ovat ihmisen energiakäyttöä ajatellen parhaimpia. Kyllä lauma tietää. Energiatehokkain kulma nousuun on 16 astetta ja laskuun 12,4 astetta. Laskemisessa menee energiaa myös jarruttamiseen, mistä syystä kulma on loivempi.

Tämän jälkeen mieleen herää kysymys siitä, että jos tällaiset energiatehokkuuteen liittyvät asiat ovat niin perustuvanlaatuista ihmisen osaa, että tulevat meistä jopa tiedostamatta, niin eikö näiden ylenkatsominen ole kaikkien liikkuvien ihmisolentojen halveksuntaa? Tämä ilmaisu saattaa vaikuttaa hyvin voimakkaalta, mutta edellä mainittujen asioiden pohjalta minun on vaikeata olla eri mieltä.

Mikään muu ei ole niin huono kannuste kuin kielto. Mielestäni siinä yritetään kieltää jopa ihmisen synnynnäistä kykyä ratkaista tämän kaltaiset logistiset ongelmat. Kaupunkimiljöössä on monta erilaista ja eri tarkoitukseen suunniteltua ympäristöä sekä näiden omistajia. Pahinta on kuluttaa energiaa voivotteluun ja käsien levittämiseen. Ottamalla huomioon inhimilliset tekijät voi lähestyä ongelmien ratkaisua uudella tavalla: esimerkiksi keskelle nurmikkoa tuleva kumpare saattaa toimia paremmin kuin kieltokyltti tai pensasaita.

Näiden pienempien väylien vuoksi suunnittelijoiden on laskeuduttava maan päälle kentälle. Tulevaisuudessa suuremmissa liikennejärjestelyjen suunniteluprojekteissa käytetään teleoperaattoreiden toimittamia kännyköiden sijaintitietoja, joita käyttäjät niin tunnollisesti kantavat mukanaan.

Jos arkkitehdit ovat jumalasta seuraavia, niin onnistuisikohan ympäristö laumalle lampaita? =)

Ööh... Tyhmä suunnittelu saa käyttäjän tuntemaan tyhmäksi.