Suomalainen perheyhtiötaustainen kalusteala on tiensä päässä

Muutos on jatkuva ja varma. Tulevaisuus on epävarma. Hyvä johtaminen ja asiantunteva tiimi ovat voimakas yhdistelmä, mutta kuinkahan monessa perheyrityksessä? Viimeaikaiset havaintoni ovat olleet hyvinkin huolestuttavia. Itse asiassa tulin tällaiseen masentavaan, mutta rehelliseen päätelmään:

Niin kauan kuin suomalainen kalusteala on tukevasti perheyhtiömuotoinen se saa törmäillä lukuisiin ongelmiin, joiden alkusyistä omistajat voivat olla jopa tiedostamattomia.

Lähestyn tätä aihetta minulle poikkeuksellisesti henkilöstön, eikä esimerkiksi muotoilun tai tuotesuunnittelun näkökulmasta. Uskon, että viimeistään globaali talous ja tietokoneistuneet prosessit vaativat päteviä asiantuntijoita, jotka lähtevät pois, elleivät tunne, että heidän asiantuntemuksella on arvoa. Arvo tulee arvostuksesta ja arvostus osallistumisesta todelliseen päätöksentekoon. Niin kauan kuin toimitusjohtajien vaimot suunnittelevat mallistoja, eikä omistajien tarvitse perustella mielivaltaisia päätöksiään, ammattitaitoinen henkilöstö valuu muille aloille.

Kyse on sentään asiantuntijoista, jotka ovat opetettuja matalaan johtamismalliin puhumattakaan diginatiiveista, jotka ovat juoneet vaikuttamisen ja oma-aloitteisuuden äidinmaidosta.

Olen huomannut, että suurten perheyritysten kuvitellaan olevan jollain taianomaisella tavalla immuuneja mainitulleni uhalle. Todellisuus ei ole ollenkaan tämän kaltainen. Myös satoja henkilöitä työllistäviä yrityksiä voi johtaa kuin autotallifirmaa. Silloin yritys on yhtä heikko kuin tämän omistaja ja ammattiylpeyttä tuntevat asiantuntijat tiessään.

Vain omistuspohjan muutos pelastaa suomalaisen kalustealan.