Kertakäyttökodit

Olet ehkä joskus miettinyt, että hinnalla kerrotaan tuotteesta jotakin. Viimeistään tämän kysyntää ylittävästä tarjonnasta. Silloinhan tuotteen pitää olla todella hyvä, eikö? Uusi on uusi ja sisältä kaunis. Ehkäpä samalla mieleesi hiipii ajatus siitäkin, että pahimman laadun saa ostaessa uuden asunnon, koska sisuksen hintakilpailu on syönyt kaiken muun paitsi välttämättömän.

Kyse ei ole vain kehnosta laadusta vaan käsiin vanhenevasta tuotteesta. Tämän ruumillistumaksi käy vaikkapa astiankuivausteline. Uppomaalattu kestää viisi vuotta, pulverimaalattu yli kahdeksan ja kromattu yli kymmenen vuotta. Asiakas saa satoja tuhansia euroja maksavan tuotteen kohdalla paketin, jonka osat ovat hajonneet jo viidessä vuodessa. Kyse ei ole edes ns. kuluvista osista vaan materiaalivalinnoista. Sellaista laatua tarjoaa Suomessa tilanne, josta puuttuu kilpailu ja siitä johtuva asiakaslähtöisyyden tarpeettomuus.

Kuunnellessani Tuomas Enbusken podcastia mieleen jäi Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston päällikön Tuomas Rajajärven lausahdus, jossa hän ihmetteli, että onkohan toista samanlaista alaa, jossa on niin vähän kilpailua ja tuote valmistetaan täysin valmistettavuuden mukaan (“Pilvenpiirtäjiä vai rintamamiestaloja”).

Silikoni on hieno asia, jos haluaa kiinnittää kerran. Teininä oli hienoa seurata asunnosta miljoona markkaa maksaneen vanhemman pariskunnan ilmeitä, kun uuden asunnon seinän rappaus lensi lattialle, koska he vain sattuivat haluamaan oikeita kiintokalusteita, eikä tiellä olevia lattialistoja voinut irroittaa vahingoittamatta seiniä. Kerttakäyttökulttuuria parhaimmillaan! Laadukkaammat kiintokalusteet saa ostettua erillään uudesta asunnosta. Tuossakaan tapauksessa kalusteiden laatu ei korreloinut asunnon hinnan kanssa.

Sähköjohtoja paljastava astiankuivauskaappi. Talo rakennettiin vuonna 2006.

Miten olisi esim. Espanjan käytäntö, jossa voi ostaa asunnon ilman kalusteita ja pönttöjä (ja vuokrata kalustetun asunnon)?

Kyse ei ole vain teknisesta laadusta. “Laadukkain” lay-out suunnittelu oli joskus eräässä TV-ohjelmassa, jossa esiteltiin todella hienoja teräspilareita asunnon sisällä. Arkkitehti ei luultavasti koskaan pessyt ikkunoita, koska neron suunnitteleman asunnon kaikkia ikkunoita ei voinut avata johtuen tiellä olevista pilareista. Arkkitehdit, pesemään ikkunoita! (vrt. Muotoilijat, siivoamaan!)

Tekisi mieli sanoa jotakin hyvää edes arkkitehtuurista, mutta näistä lasihäkeistä ollaan tulevaisuudessa samaa mieltä kuin betonilähiöistä nyt. Materiaalit eivät tee arkkitehtuurista hyvää tai huonoa. Sen tekee arkkitehti itse. Hyvä arkkitehtuuri ei ole kiinni vuosikymmenistä, bisnes on.