Terveisiä Ruotsista

Käytiin tuossa kesällä Ruotsissa automatkailemassa. Silmiinpistävää oli ero suomalaisen ja ruotsalaisen rakennetun ympäristön viimeistelyssä. Ruotsissa nurmikot oli leikattu, ympäristötaidetta oli siellä sun täällä.

Kaikkein parhaiten mieleen jäi kuitenkin ylinopeuskameroiden esteettinen ero.

Tyypillinen ruotsalainen kamera

Tyypillinen suomalainen kamera

Suomessa käytetty kamera on varmasti todella funktionaalinen ja ennen kaikkea kustannustehokas. Tästä huolimatta taipuisin ruotsalaisten tekemään valintaan.

Pakotetut

Mielestäni on täysin hyväksyttävää, että vauvojen tuotteet suunnitellaan aikuisille, mutta näiden vaikeakäyttöisyys ja jopa vaarallisuus on tuomittava. Henkilökohtaisena rajanani toimivat kohuakin herättäneet korkokengät vauvaprinsessoille. Ne eivät ole vaarallisia ei-kävelevälle, mutta myydään vain vanhempien tarpeisiin.

Mielessäni on sisustusfantasioitaan toteuttavat vanhemmat, jotka hankkivat kattoon selällä makaavaa vauvaa sokaisevia valaisimia. Niin sanotut häikäisysuojat kun ovat lähinnä brändikuvilla peittämiä tunnelman tuojia, eivätkä alas tulevaa valoa himmennä. Pelkään todella sitä päivää, kun näen vauva-ikäisisten vanhempien iloksi ja vauvojen kiduttamiseksi “suunniteltuja” spottivalaisimia. Mikä sen mukavampaa kuin maata kääntymiskyvyttömänä selällä sellaisen alla ja tuijottaa ylös…

Toinen tuoteryhmä ovat surkeat aterimet. Muovin käyttöä pitäisi muutenkin välttää, mutta muotoilussa on menty metsään tekemällä välineistä järjettömän kokoisia ja painavia jopa aikuiselle. Vauvan voimille yliraskaat juomamukit luistavat pöydältä lattialle käytännössä yhtä helposti kuin kevyetkin ellei käytössä ole luiston estoa.

Ruokailuvälineissä lautaset mukaan lukien käytetään usein muovia, vaikka yleisesti ottaen muoveja pidetään epävakaina varsinkin kuumennettuina. Lämmittäminen on huono asia muovilautasille ja varsinkin mikrossa lämpötila lautasen ja ruoan välissä kasvaa todella suureksi. Tämä siis sellaisten syöjien kohdalla, joiden ruoan jatkuva lämmittäminen on pikemmin sääntö kuin poikkeus. Jos on ratkaistava särkymättömyys lusikalla hakkaamisen ja lautasen tiputtamisen suhteen, niin miksei voi käyttää muovilusikkaa ja vaikka silikonialustaa? Näin tavallinen lautanen olisi pestävissä astianpesukoneessa.

Olen muuten testaillut ja testauttanut muilla kertakäyttöisen muovilusikan sulamista kahviin. Uskokaa pois, se lusikka ei haihdu, riittää että sitä käyttää tarpeeksi kauan. Juodaanko kahvin/teen/kaakaon kanssa myös muoviyhdisteitä? Vastaus lienee selvä.

Se on mielenkiintoista, että alle kolmevuotiaiden puruleluissa ei saa olla ftalaatteja, mutta “neljävuotias” saa imeä muovikynän korkkia niin paljon kuin tykkää.

Valitettavasti säälittävien tuotteiden käyttö ei lopu vauva-ikään. Luultavasti kaikki joskus marketissa asioineet ovat huomannet lasten ostoskärryjen olevan varustettu korkealla olevilla viiri-virityksillä. Jotkut idiootit ovat keksineet käyttää painavaa ja korkealle menevää putkea, jolloin kärryjen painopiste on hyvin korkealla ja kärryt kaatuvat todella helposti. Hyvä tarkoitus pitää lapsen sijainti lavojen takana näkyvissä tapetaan brutaalilla suunnittelemattomuuden toteutuksella. En jaksa edes miettiä, kuinka monta kertaa olen nähnyt näiden herkästi kaatuilevien pikkukärryjen kaatuvan. Toivoa sopii, ettei se tapahdu lasipurkeja täynnä olevan hyllyn päälle. Yksi tuollainen viiriputki tekee taatusti pahaa jälkeä.

Onneksi kaikessa ei tarvitse olla statistin roolissa. Siinä missä ensimmäisen lapsen kohdalla on menty asioita opiskellessa, ei toisen kohdalla tarvitse toistaa. Ja niistä pikku-kärry-putki-virityksistä sen verran, että tiedän myymälän, jonka rohkeat myyjät poistivat kaikki viiri-putket myymäläpäällikön ollessa poissa. Enää lapset eivät kaada muovipussien telineitä lattialle ja vanhemmat löytävät edelleen lapsiaan. Näin kertoo ensimmäisen käden tieto.

Eläköön rohkeus ajatella ja toimia. Pakotettujen puolesta.

Surffailu ilman vieritysrullaa

Myönnän omistavani Nokia N810:n. Tämä artikkeli ei kuitenkaan käsittele sen lukuisia ominaisuuksia, Internet on näitä arvosteluja täynnä. Sen sijaan tässä kirjoituksessa ihmetellään ja tarjotaan yksi ehdotus.

Mielestäni koko laitteella on kesken jääneen tuotteistuksen maku, ainakin osittain. Sitä markkinoidaan oikein, mutta juuri painotetut valtit ovat heikoimpia palveluita. Yksi sellainen on Internetin käyttö. Luultavasti tuotetta silotellaan vielä softan päivitysten avulla, mutta yksi olennaisimmista puutteista on korjaamaton.

Vieläkö muistat, kun hiiriin tuli vieritysrulla ja elämä helpottui sen myötä? Tässä laitteessa puuttuu se “rulla”, joka sopisi oikeaan reunaan kuin nakutettu. Kun käsi ei käytä kynää, niin peukalo vierittäisi mekaanisen painikkeen avulla sujuvammin ilman näytön peittämistä.

Nokia N810

Näkemys vierityspainikkeesta

Ostatteko leluja? Saako olla myös työkalusarja?!

Lapset, mummola ja sadistisuus kuuluvat tänäkin jouluna monessa taloudessa yhteen. Kuulostaa kyllä ikävältä, mutta vain ovelimmat kauppiaat kykenevät kirkastamaan joulumme palveluketjun kliimaksiin. Kyllä, sillä viattomankin lahjan takana saattaa piillä tahaton sadistisuus, jos lahjat jäävät avaamatta.

Väitän, että tahattoman sadistin ja sadistin välinen ero on sama kuin kuluttajan ja pakkaussuunnittelijan. Vaatii todellista taitoa piilottaa kaikkien näiden ruuvien päät ja metallilangat niin, etteivät ne näy ilman pakkauksen avaamista. Uskon lukijan ymmärtävän todellisen taidon ja ammattitaidon välisen eron. Onneksi maailmassa onkin myös ammattitaitoisia pakkaussuunnittelijoita, mutta hyvällä työllään he eivät kiinnitä olemassaoloonsa paljoa huomiota.

Pelastaaksenne maallisen joulunne suosittelenkin ottamaan koko työkalupakin mukaan, ihan vain varmuuden vuoksi. Siinä on muuten ajatus kauppiaille kaupanpäälliseksi: ostaessasi kolme Kiinasta rahdattua lelupakkausta saat kaupan päälle risti- ja talttaruuvimeisselit sekä johtoleikkurit! Näin joulun alla sopii vain ihmetellä Pelastakaa Lapset ry:n hiljaisuutta, sillä raittiin joulun lisäksi lelupakkauksen saajan kuuluu vastaanottaa myös pakollinen avaus-sarja.

Mutta se mummolasta ja lapsista. Totuus on, että pakkauksen avaaminen myös vahingoittaa tuotetta, vaikka olisi työkalujakin. Minulla on henkilökohtainen kokemus nimeltään Logitech Cordless Mini Optical Mouse. Jos tuotteen avaamiseen menee puoli tuntia ja hiiren pintaan syntyy naarmuja, niin onko vika kuluttajassa, joka ei osa irrottaa muoviin impatun hiiren kuolleine kulmineen? Entä kokemisen laatu? Millaista kokemusta tarjotaan nyrkin kokoisella tuotteella, jonka avaamiseen pakkauksestaan (ei siis kasaamiseen, asentamiseen…) menee puoli tuntia?

Edellä kerrottu tapaus ei ole esimerkki ylipakkaamisesta. Sellaiset tapaukset ovat erikseen. Muistan kuulleeni vuosia sitten haastattelun Fazerista, jossa keskusteltiin pakkauksista. Mieleeni jäi toteamus, että vaikka Suomessa moni ei pidä foliosta, niin Venäjällä jopa rakastetaan sadistisia pakkauksia. Viekö muuten Panda Venäjälle?

Juhlikaamme tänä jouluna pienemmällä pakkausjätteen määrällä!

Mikroaaltouunien käyttöliittymät

SHARP R-631

Kävin jossain vaiheessa kyläilemässä ystäväni luona. Siellä minä melkein poltin pakasteruoan pahvipakkauksen, koska ei ollut tietoa siitä, mitä kone oikein tekee. Luulin käyttäväni mikroaaltoja, vaikka päällä olikin katon grillivastus. Haukuin ystävälleni tämän uutta mikroa ja kerroin tapahtuneesta. “Arvaa, miksi me saatiin tämä uusi mikro mun vanhemmiltani?”, kysyi hän huvittuneena.

Testautan silloin tällöin kavereita omallakin mikrolla, eikä kukaan ole vieläkään onnistunut käynnistämään sitä ensimmäisellä yrityksellä. Keskimääräinen sähläys-aika on minuutti, minkä jälkeen osa luovuttaa.

Mikä tekee mikrojen käyttöliittymästä niin erilaisen? Miksi päivittäin käytössä olevan koneen käyttöliittymän pitää olla tavallista hankalampi?

Näiden kysymysten parissa muistin jo vuosia sitten lukeneeni Art Lebedevin käyttöliittymä/työhönotto-tapauksen. Kyseessä oli yksi 5-7 tehtävästä, jotka lähetettiin työnhakijoille. Siinä piti tehdä käyttöliittymän hissille taloon, jossa on 23 kerrosta. Kuvat ovat näkemisen arvoisia.

Tiedän itsekin, että muotoilijan/suunnittelijan mielestä pyörän keksiminen uudestaan voi olla hyvinkin mielenkiintoinen prosessi. Tässä ei ole mitään väärää, jos hän on kuluttamassa omaa aikaa, eikä asiakkaan rahoja ja käyttää lopputuotetta sitten itse. Tästä syystä jotkut loogisiksi opitut asiat, kuten “useimmiten vasemmalta oikealle ja melkein aina ylhäältä alas” ovat vähintäänkin muistamisen arvoisia.

Alempana on kuva jo todella ikääntyneen mikroni käyttöliittymästä, jonka testaajista ehdin jo mainita. Laitteen käyttöä ei helpota varsin laaja toimintojen kirjo, mutta loogisemmalla ryhmitelyllä näistä aiheutuisi vain iloa. Esimerkiksi kellonja ajastuksenpainikkeet ovat eksyneet käytetyimpien nappien väliin, vaikkei niitä käytetä kuin pari-kolme kertaa vuodessa — ellei kylässä ole vieraita.

Panasonic NN-K453B

Muokattu Panasonicin käyttöliittymä

Jottei asia menisi vain haukkumiseksi, tein ehdotuksen uudesta lay-outista (käyttäen vain samoja painikkeita).

Erona alkuperäiseen on mustalla viivalla eroteltuna kaksi käyttöpolkua, joiden käyttösuunta menisi loogisemmin ylhäältä alas.

Valmiille ohjelmille on varattu oikea “sarake”: ohjelman valinta → painon syöttö → Start-painike. Kuten kuvasta näkyy, tämä puoli oli melkein kunnossa; selvensin vain sarakkeet.

Sen sijaan “vapaa-ohjelmien” käytön pitää aloittaa ajastuksesta tai toiminnoista , mikä ei kokemuksieni perusteella ole mikään itsestäänselvyys. Yleisemmin painetaan kelloa ajatuksena ohjelman keston symbolista tai aletaan painaa numeronäppäimiä samasta syystä. Muokatussa versiossa saisi olla niin, että alkuun pääse niin ohjelman valinnasta kuin ajan syötöstäkin.

Vaarallisimmat tilanteet syntyvät mielestäni silloin, kun käyttöliittymä ei anna selkeätä palautetta nykyisestä toiminnon vaiheesta tai viiveet ovat liian pitkiä. Näin tapahtui minunkin kohdalla, kun en ymmärtänyt käyttäväni grillivastusta ja uuni piti uskottavaa ääntä. Asiaa pahensi vielä se, että ohjeiden mukaan ruoan piti olla mikrolämmityksessä noin kahdeksan minuuttia pahvipakkausta avaamatta.

Älkää lähtekö tupakalle, jos käytätte jotakin toimintoa ensimmäistä kertaa, se voi tulla kalliiksi.

.

“Test our products, we cause you a lot of trouble”

Siis mitä ihmettä Lunari fabrics haluaa sanoa sloganillaan?

http://www.lunarifabrics.it/english/home_en.asp

Muotoilijat, siivoamaan!

“Kipinätyöstetyt” pinnat keräävät likaa niin kuin monien koneiden nappuloiden raotkin. Jos muotoilijat siivoaisivat enemmän, niin ainakin osa kulutustavaroista mukaan lukien elektroniikka olisi katsomisen arvoista vuodenkin kuluttua.

En jaksa uskoa, että kovin monessa yrityksessä päädytään kipinätyöstöön vain siksi, ettei osata valmistaa laadukkaita ruiskuvalukoneiden muotteja.

Siispä, muotoilijat siivoamaan!

Moccamaster ja "helppo" puhtaanapito

Maat ja kielet

En ymmärrä graafikoiden ja taittajien taipumusta pitää valtioita ja kieliä yhdenvertaisina ja samaa asiaa tarkoittavina. Mielestäni tuo on yksiselitteisesti sivistymätöntä, mutta välttää asiaa ei voi, koska tähän epäkohtaan voi törmätä ruokakaupan pakastealtaasta Internetiin.

kieliliput

Pahimillaan tämä virheellinen yhtenevyys näkyy lippujen symboleilla, jotka tarkoittavatkin kieltä. Miksi valtion symbolista tehdään kielen symbolia? Jos olisin vainoharhainen, niin pitäisin tuota pyrkimyksenä nationalismiin; yksi kieli, yksi valtio. Ahtaimmillaan viesti tuntuu olevan “ruotsia lukevat kuuluvat Ruotsiin”.

Tahdon ajatella, että hyvää tahtovat taittajat ajattelevat oikean symbolin osuvan nopeammin silmään, kun käyttäjä yrittää löytää kielensä. Tämä ehkä toimisi kansallisvaltioiden kohdalla, joissa puhutaan vain yhtä kieltä, mutta Euroopan kohdalla tilanne on varsin lohduton. Tästä syystä ihmettelenkin, että esimerkissäni on saksalaisen Dr. Ötkerin pakkauksen osa.

Trivia: Mitä kieltä symboloivat yhdessä Saksan, Sveitsin ja Itävällan valtioiden liput? Entä Ranskan, Sveitsin ja Belgian? Alankomaiden ja Belgian? Paljonko vastaamiseen meni aikaa ja tekikö mieli tarkistaa tekstistä? Olisiko vastaus nopeampi, jos siinä vain lukisi esim. Deutsch? Joku voi väittää, että värikkäät liput osuvat nopeammin silmään, mutta en väittänytkään, että kielen nimen pitäisi olla leipätekstin värisenä.

Kuinka moni muuten tietää, että esim. Venäjän valtion lippu kätkee taakseen noin sataa eri kieltä, joista yksi on venäjä? Tästä taas löytyy venäjän kartta.

kaannos.com

Bussien ergonomia

Kaupunkien välisessä liikenteessä olevat linja-autot tuntuvat olevan liikkuvia komponenttivarastoja, joissa on pahimmillaan huonosti kaikki. Vika ei ole edes niinkään yksittäisissä komponenteissa kuin niiden sommittelussa tai sijoituksessa.

Minusta bussin kaarevat seinät laseineen ovat varsin näyttäviä, mutta olisiko aika tajuta yhden asian vaikuttavan toiseen? Takkien koukut ovat sijoitettuna ylhäällä niin, että vaatteet osuvat naamaan. Käytettävyyden riemuvoitto vaiko todistus testaamattomuudesta? Ajattelutapana tuntuu olevan se, että “laitetaan koukut, koska sellaiset kuuluu olla”, eikä “näitä koukkuja käytetään tiettyyn tarkoitukseen”. Selityksenä ei voi olla edes se, että Suomessa(kin) toppatakit vievät niin pirusti tilaa. Olen kerran seurannut vierestä naista, joka laittoi kesällä kevyen olkalaukkunsa koukulle. Lopulta se heilui kasvojensa edessä niin, että henkilö näki parhaakseen ottaa laukun viereiselle paikalle viemään tilaa maksavilta asiakkailta.

Yhtään parempaa sanomista ei ole roskiksista, jotka pahimmillaan osuvat polveen. Kyseessä on ikkunapaikka, jossa yleensä musta kulmikas laatikko on kiinnitettynä seinään. Tiedoksi, tämä testinukke alkoi tuntea kipuun viittavia tuntemuksia jo vartin istumisen jälkeen. Kehittäjät saisivat istua työajastaan kaksi viikkoa bussin korissa tämän istuimella ja kun polvessa on reikä, keksiä roskikselle parempi paikka.

Polvisadismia

Turvavöiden tulon myötä törmäsi odotetusti molempaan mahdolliseen ratkaisuun; vyön lukitukseen reunassa tai kahden istuimen välissä. Olen miettinyt useasti, etteikö lukko-osa olisi yksiselitteisesti paremmassa paikassa istunten välissä? Nyt joutuu ahdistamaan vieressä istuvaa kaivaamalla turvavyön alkupäätä hänen takamuksensa alta. Mielestäni olisi helpompaa ja yksiselitteisempää suorittaa tuota manööveriä vyön pää näkyvissä kädessä hakien lukko-osaa istuinten välistä. Uskon, että tällä tavalla ei synny mitään tulkinnan varaa lähentelystäkään.

Istuin on jo sinänsä hyvin laaja aihe ja tässä yhteydessä ei voi olla toistamatta ylempänä olevaa toivomusta testaamisesta ja perusergonomian tuntemisesta. Tuolin ergonomia punnitaan vakavasti viimeistään tuntien istumisen jälkeen.

Silmäillessä kirjoitettua tekstiä tuntee bussin olevan pahimillaan sillisalaatti, johon on kasattu eri valmistajien komponentteja, eikä kokonaisuutta hallitse kukaan. Se on sääli ja taas yksi syy vaihtaa omaan autoon.