Iloiset ruotsalaiset

Suomen kuvalehdessä vinkattiin, että kannattaa kokeille Google kääntäjää sanaparilla “iloiset ruotsalaiset”.

Vaikka lehden ilmestymisestä on monta päivää on käännös edelleen hilpeä.

Ei ole näemmä annettu uutta käännös ehdotusta.

Uusi jako

Ei ihme, että Nokia kompuroi törmätessä Oven pieleen. En ymmärrä alasta paljoakaan, mutta sen ymmärrän, että seuraava kännykkäni on muun merkkinen. Ja se on tarpeeksi se.

Suppean ymmärrykseni mukaan kännykköiden kehitys on ollut jotakuinkin seuraavanlainen: inhimillinen koko → personoitavat kuoret ja näyttö → yhdistäminen muihin laitteisin → verkkotoiminnot ja ohjelmat → jakaminen. Hauskinta on, että olen kuullut tuosta “sosiaalisesta” jakamisesta Nokian työntekijän suusta viimeistään vuonna 2003, mutta ilmeisesti strategit olivat päättäneet tehtailla huippuhalpoja rasioita Kiinan markkinoille…

Käynnissä on siis uusi jako jaettavan tiedon/hauskuuden ja rautarasioiden tarjoajiin. Maissa, joissa tietoa ei paljoa liiku (Kiina, Pohjois-Korea) näitä tarvitaan vielä lähitulevaisuudessa ja Kiinan kohdalla volyymia riittänee, mutta kehittyneet markkinat lienevät menetetty.

Edessä on ensimmäisen ei-nokialaisen hankinta.

P.S. Jos jonain päivänä Oven kalenteria pystyy jakamaan, niin se on parempi päivä.

Nokialle uusi toimitusjohtaja 2010 ?!

Kertovatko tähdet ?!

http://equinoxconsulting.fi

Hurjinta on, että kaiken takana on kasvatustieteen tohtori …

Kennounelma

Kuten tiedetään, kaikki haluavat myydä ympäristöystävällisyydellä ja keveydellä ihan mitä vaan. Niin myös fiksuimmat kalustevalmistajat ja valmistuttajat. Kennolevy on huurupäisen markkinoijan kostein uni.

Yksi ongelmista on ollut lähinnä nauhoitus/listoitus sekä liitosten teko. Tästä syystä levyä ei juuri käytetty kuin muutamissa askarteluyrityksissä. Volyymiä on pyritty tekemään laittamalla kennon reunoille soirot puusta ja lastulevystä, mutta tästä syystä idea on osittain vesittynyt.

Tosin tähänkin on mielenkiintoisia ratkaisuja, eikä vähintään kaksipuolisten teippien kehittyessä liittämistä varten. Siinä missä perinteinen kennolevy on kärsinyt surkeasta nauhoitettavasta pinta-alasta, on monikerroksinen levy haastanut sitä. Parempi pinnan vastus mahdollistanee jopa muitakin kuin suoria pintoja.

Yksi mielenkiintoisista yrittäjistä löytyy täältä: waybasics.com. Ihailtava on palvelukonsepti. Kaiken lisäksi näillä sivuilla myydään. Jos kama on kuin unelma, niin unelmien rakentelun sijaan voi keskittyä tarjousten tekoon, eikö niin? Hinnatkin ovat sopivasti loppukuluttajalle ihan kuin tyrkyllä.

Tuosta on opittava.

Ostatteko leluja? Saako olla myös työkalusarja?!

Lapset, mummola ja sadistisuus kuuluvat tänäkin jouluna monessa taloudessa yhteen. Kuulostaa kyllä ikävältä, mutta vain ovelimmat kauppiaat kykenevät kirkastamaan joulumme palveluketjun kliimaksiin. Kyllä, sillä viattomankin lahjan takana saattaa piillä tahaton sadistisuus, jos lahjat jäävät avaamatta.

Väitän, että tahattoman sadistin ja sadistin välinen ero on sama kuin kuluttajan ja pakkaussuunnittelijan. Vaatii todellista taitoa piilottaa kaikkien näiden ruuvien päät ja metallilangat niin, etteivät ne näy ilman pakkauksen avaamista. Uskon lukijan ymmärtävän todellisen taidon ja ammattitaidon välisen eron. Onneksi maailmassa onkin myös ammattitaitoisia pakkaussuunnittelijoita, mutta hyvällä työllään he eivät kiinnitä olemassaoloonsa paljoa huomiota.

Pelastaaksenne maallisen joulunne suosittelenkin ottamaan koko työkalupakin mukaan, ihan vain varmuuden vuoksi. Siinä on muuten ajatus kauppiaille kaupanpäälliseksi: ostaessasi kolme Kiinasta rahdattua lelupakkausta saat kaupan päälle risti- ja talttaruuvimeisselit sekä johtoleikkurit! Näin joulun alla sopii vain ihmetellä Pelastakaa Lapset ry:n hiljaisuutta, sillä raittiin joulun lisäksi lelupakkauksen saajan kuuluu vastaanottaa myös pakollinen avaus-sarja.

Mutta se mummolasta ja lapsista. Totuus on, että pakkauksen avaaminen myös vahingoittaa tuotetta, vaikka olisi työkalujakin. Minulla on henkilökohtainen kokemus nimeltään Logitech Cordless Mini Optical Mouse. Jos tuotteen avaamiseen menee puoli tuntia ja hiiren pintaan syntyy naarmuja, niin onko vika kuluttajassa, joka ei osa irrottaa muoviin impatun hiiren kuolleine kulmineen? Entä kokemisen laatu? Millaista kokemusta tarjotaan nyrkin kokoisella tuotteella, jonka avaamiseen pakkauksestaan (ei siis kasaamiseen, asentamiseen…) menee puoli tuntia?

Edellä kerrottu tapaus ei ole esimerkki ylipakkaamisesta. Sellaiset tapaukset ovat erikseen. Muistan kuulleeni vuosia sitten haastattelun Fazerista, jossa keskusteltiin pakkauksista. Mieleeni jäi toteamus, että vaikka Suomessa moni ei pidä foliosta, niin Venäjällä jopa rakastetaan sadistisia pakkauksia. Viekö muuten Panda Venäjälle?

Juhlikaamme tänä jouluna pienemmällä pakkausjätteen määrällä!

Lumelääkekauppa Internetiin

Lumelääkkeet auttavat ihan aidosti, minkä vuoksi uusien lääkkeiden on ennen markkinoille tuloa päihitettävä lumevaikutus (Geo-lehti, syyskuu, 2008). Vaikka asiakkaan kannalta tulos olisi paljonkin vesitetty, niin voisi hän lumelääkkeitä tietoisesti käyttämällä auttaa itseään ainakin jossain määrin henkisesti ja miksei myös fyysisesti. Ajatuksena on, että aitojen apteekista hankittujen lääkkeiden lisäksi hän voisi ostaa itselleen verkosta vaikkapa syöpään tehoavia lume-lääkkeitä. Koska kyseessä ei ole lääke, sitä saisi myydä laillisesti. Kysymyksessä olisi huijauksen sijaan apu itsepetokseen. Lumelääkkeen myyntiehto olisi siis henkilökohtainen, tietoinen käyttö, eikä tarkoitettu esimerkiksi lapsille.

On erittäin todennäköistä, että tietoinen lumelääkkeiden ostaaminen laskisi tämän tehoa merkittävästi. Juuri tästä syystä lumelääkkeen muun tyyppiseen “uskottavuuteen” olisi panostettavaa erityisen paljon, palvelumaisemasta puhumattakaan. Itse lumelääke olisi hyvin pakattu, pahan makuinen ja maksaisi paljon.

Kyynisimmät ehkä ajattelevat, että epätoivoisia ihmisiä vain hyväksikäytettäisiin, mutta voiko asiaa nähdä valoisammin? Yhdet vain rukoilevat jumalia ja toiset lohduttavat itseään lumelääkkeillä jo ehkä valmiiksi hävityssä sodassa.

Liian dramaattinen ei tarvitse olla, sillä verkkokaupan valikoimaan kuuluisi myös hyödyllisisempiä lumelääkkeitä, kuten vaikkapa xylitolia sisältävä “unilääke”. Entä miten olisi kauniiksi tekevä pilleri? Yksi tuollainen aamulla ennen töihin lähtöä, niin säihkyt tavallista enemmän!

Keksitty lumelääke

Ehkä jonain päivänä suuret lääkeyhtiöt perustavat pieniä tytär-yhtiötä harjoittamaan Internetin kautta toimivaa lumelääkekauppaa. Mallina on esim. Yhdysvaltojen isot ja tunnetut pankit, joista osa perusti tytär-yhtiöitä harjoittelemaan vakuudetonta lainanantoa ja vipin tarjoamista. Kyse on vain ajasta.

Numeraaliset valtit — valinta hukassa

Monesti eri tuotteiden ostopäätökseen vaikuttaa tämän numeraalisesti mitattavissa oleva ominaisuus. Kaiken lisäksi tämä ominaisuus voi olla niin tärkeä, että sillä markkinoidaan tuotteen paremmuutta kilpailijoiden vastaaviin. Tästä se sotku alkaakin.

Jotkut numeraaliset valtit ovat tuotteen aikaisempiin kehityssukupolviin perustuvia ja nykyään pikemminkin viitteellisiä, kuten kameroiden polttoväli, jota digiaikana saisi korvata termiin “kulma” (TM 4/2007). Tämän päivän digikameraa etsivä kuluttaja tuskin tietää kovin paljoakaan filmikameroiden kehityksestä ja filmien kokoeroista. Silti digikameroita edelleen vertaillaan filmikameroihin, kun halutaan ilmaista näiden kuvaavaa kulmaa.

Jotkut muut valtit pohjautuvat lähinnä kuluttajien tietämättömyyteen ja niitä jopa vääristellään. Tähän ryhmään kuuluvat pölynimurit. Useimmiten ainut vertailtavissa oleva yksikkö on watti, jota aiheellisestikin pidetään tehon yksikkönä. Valmistajat monesti jopa vääristävät tätä lukua ylöspäin varsinkin imurien kohdalla (Kuluttaja-lehti), vaikka se käytännössä tarkoittaakin sähkön kulutusta. Näin siis tänä valistuneena eko-aikana. Jos olisin diktaattori, niin jokaisen myynnissä olevan imurin kohdalla olisi pakollista ilmoittaa todellinen imuteho.

Tähän ryhmään kuului aikaisemmin prosessori, mutta hertsilukua ei enää pidetä tärkeänä edes markkinoinnin puolella, onneksi..?

Kolmas keksimäni ryhmä on ei-vertailukelpoiset yksiköt, johon sisällytän myös eri tavoin mitatut tulokset. Liesituulettimen äänen voimakkuutta osoittavat yksiköt kuuluvat tähän ryhmään. Vertailu eri valmistajien tuotteiden välillä ei onnistu kuin suuntaa-antavasti ja asiakkaalle jää vain saman merkin tuotteiden välisen paremmuuden toteaminen.

Otetaan esimerkiksi Electrolux ja Siemens. Electrolux ilmoittaa liesituulettimien teknisissä tiedoissa desibelit (dB) ja Siemens viittaa tietyllä tavalla hoidettuun mittaukseen kirjainyhdistelmällä dB(A) re 1 pW. On ymmärrettävää, että ilmoitettuja lukuja ei ole mielekästä vertailla keskenään, ellei mittausta ole hoidettu täysin samalla tavalla. Noh, mutta onhan asialla markkinointi–arvoa, kun puhutaan esim. markkinoiden hiljaisemmasta liesituulettimesta! Toivottavasti valistuneelle kuluttajalle tästä on myös viihde–arvoa.
Loppujen lopuksi äänen subjektiivinen mielekkyys on hyvinkin merkittävässä roolissa ja pelkän äänen tehon lukemien tuijottaminen on yksisilmäistä.

Numeraaliset valtit ovat siis hieno asia. Metsään ei ole voinut koskaan eksyä näin helposti; seuraa vain numeroita!

Tahdon kuluttaa myös palveluita

Jokainen Suomen ulkopuolella käynyt tiedostaa, ettei tämä ole mikään palveluiden mallimaa. Mitä tahdon siis ehdottaa? Kuluttajana on helppo aloittaa itsestään.

Joskus on niitä hetkiä, kun tajuaa kodin olevan täynnä kaikenlaista roinaa. Ja kun maailma ei ole paremmaksi muuttumassa harkitsee kuluttavan palveluita.

Heti perään on kuitenkin tunnustettava, että rakastan tavaroita. En rakasta niistä kuin ehkä kolmisen prosenttia, mutta niitä olenkin sitten valmis antamaan vaikkapa lahjaksi. Joskus valinta mutkistuu kuitenkin entisestään, koska ei ole varma lahjan täydellisestä sopivuudesta saajalleen.

Olenkin jo vuosia ihmetellyt sitä, että miksei minulle markkinoida kuin häälahjapalveluita ja tavallisia lahjakortteja. Koen, että lahjan antajana minulla on oikeus valita toiselle lahjan. Ongelma on vain siinä, etten tunne saajan salaista haavetta muuttaa koko keittiönsä punaiseksi, vaikka tiedän maailman parhaimman riisinkeitin-mallin. Ongelma on siinä, että silmäni laulavat nähdessäni upeat rintaliivit muiden kymmenien joukossa, mutta minulla ei ole täyttä varmuutta tietyn koon istuvuudesta naiselleni.

Oi, kauppojen johtajat, rukoilen, helpottakaa elämäni, sillä tiedän jo ratkaisun! Se ei ole häälahjakortti (, sillä olemme jo naimisissa ja minä olen maksamassa lahjan), eikä se ole tavallinen lahjakortti (, koska saaja kuitenkin valitsisi ne muut 97% tavaroista) vaan se on valitun lahjan kortti. Tahdon, että ystäväni toteuttaa salaisen haavensa ja valitse minun suosikki-keitinmallin punaisena. Tahdon, että naiseni ei piilota ostamani rintaliivit kaapin pohjalle pelkästään väärän koon vuoksi, sillä hyllytilaa meillä on jo muutenkin liian vähän.

Jos joku ei vielä ei ymmärtänyt, niin kerrataan vielä. En ole antamassa tavallista lahjakorttia, koska tiedän, mitä valitsisin. Haluan vain varmistaa, että valitsemastani lahjaryhmästä poimitaan saajan kannalta se mukavin vaihtoehto.

Toinen minua ärsyttävä piirre nykylahjakorteissa on pakko määritellä summa. Palvelun laatu on sellainen, että se palvelee lähinnä ajattelua “ei anneta hänelle rahaa, koska hän kuitenkin ostaa viinaa, meikkejä, huumeita, aseita…” Jos haluan jonkun kuluttavan tietyllä summalla, niin enköhän minä voin muutenkin antaa sen summan hänelle.

Mikä estää minua tänä verkko-aikana tekemästä sopimusta liikkeen kanssa siitä, että minua veloitetaan vasta lopullisen lahjavalinnan jälkeen? Mitä, jos liikkeessä onkin kaksi eri hintaista, mutta yhtä hyvää riisinkeitintä? Riittää, että lukitsee vaihtoehdot. Mitä, jos olen joka tapauksessa vaikkapa Sokoksen kanta-asiakas ja jopa S-pankitilin omistaja? Mitä, jos tahdon ystävättäreni tekevän itse päätöksen ihan vain fiiliksen mukaan mistä tahansa kampaamon palvelusta? Jos laskulla tai suoraveloituksella ostaminen onnistuu, niin miksei tämä koskisi ideaani?

Markkinoikaa minulle helpoksi tehtyjä valitun lahjan kortti-palvelujanne, niin pääsen toteuttamaan itseäni “parempien” tavaroiden ja palveluiden suosijana ja antajana.

Ajastettu tekstiviesti

Olen kaipaillut erästä hyvin yksinkertaista ominaisuutta nykyiseen ja aikaisempiin kännykkämalleihin — ajastettua tekstiviestiä. Asia, jonka toteuttaminen vaikuttaa varsin yksinkertaiselta asialta puuttuu edelleen ainakin puolitoista vuotta vanhasta puhelinmallistani. En ole törmännyt operaattoreidenkaan markkinoivan sitä. Myöskään erikseen ladattavia ohjelmia ei ole näkynyt. Miksei?

Mielestäni koko perusasetelma on ilmeinen ja niin helppo tajuta, että minun on (taas kerran) pakko olettaa olevan jotenkin poikkeava ihminen. Onko se pahasta, etten halua herättää henkilöä, jolle lähetän viestin esim. matkalla aikaisin aamulla töihin? Miksei sitä voi ajastaa niin, että se lähtee vasta, kun minä oletan vastaanottajan heräävän? Työaikana voisi keskittyä sitten työasioihin tai olla unohtamatta koko viestin lähettämistä kokonaan.

Ja vaikka kapulavalmistaja keskittyisi tulevaisuudessakin jo nyt tarpeeksi vammaisen ergonomian kurjistamiseen, niin missä ovat operaattorit? Ainakin minun muutama? Onkohan tuo niin vaikea kehittää jokin perusinsinööriratkaisu tyyliin “lähetä viesti numeroon 12300, esim. +3585012312 klo9.00 Hyvää syntymäpäivää!“? Numero ja viesti voisivat olla tallennettuna “luonnokset”–kansiossa muokkausta ja jatkokäyttöä varten…

Käsitykseni mukaan Suomessa ainakin Soneralla on tai oli wap– tai www-pohjainen palvelu, josta pystyi ajastamaan viestejä, mutta ajatellen aikaa ja osoitteiden muistamista se tuntuu aika kankealta ratkaisulta. Kaiken lisäksi ajastetun viestin käyttöliittymä olisi aivan erilainen ja täysin eri paikassa.