Vauhtiraidat vai pysähtyneisyys?

Palkit näytöllä kuvien katselun aikana ovat mitä mielikuvituksettomin ratkaisu, joka ei nähdäkseni ole juuri muuttunut. Omalla saralla Philipsin ambilight on varsin mielenkiintoinen kokeilu, mutta muuten en ole huomannut mitään ajatuksen vaivaa.

Tietysti jokunen mustaan rakastunut valokuvafriikki voisi olla tästä järkyttynyt, mutta minusta valoahan heidän kuuluu palvoa. Sitä paitsi ainakin Windows “myy” kuvien (esi)katselussa valkoisia reunuksia. Nokia (N810) ja mäkki luottavat mustaan väriin.

Leikin ajatuksella aktiivisesta tai passiivisesta palkkien väristä. Alempana muutamia kokeiluja.

Aluperäinen kuva, Nokia 810. Mustat palkit.

Kuvan keskiosan palkkien väri.

Kuvan taustan väriset palkit.

Kuvan keskuksen vastaväri.

Mukaelma Philipsin ideasta liukuväreinä.

Mielestäni kuvan taustan värin jatkamista reunojen yli palkeille puoltaa se, että yleensä yksivärisellä taustalla olevat esineet ovat ei-tilavia varjojen puutteen vuoksi ja tausta mitä littein. Toivottua kuvan rajausta ajatellen sekin on huonoa, ettei tiedä katsojan kuvan katseluohjelmasta mitään. Taustasta voi tulla levottomampi, kun esitellään valokuvia, joissa ei ole selkeää taustaa, mutta ohjelmahan voi tunnista vaikeimmat tapaukset ja suoristaa mutkat.

Tuntuu jotenkin huvittavalta, että Windows XP:ssa kuvien esikatselun ikkunan tausta on valkoinen vain siihen asti, kun laitetaan päälle diaesitys-tila. Sitten palkkien väriksi tulee Nokiasta ja ompusta tuttu musta väri. Olikohan Microsoftilla logiikkana se, että diaprojektorin valo jätti muun alueen mustaksi (pimeäksi)? Pitäisköhän kotona laittaa valot pois päältä, kun käyttää diaesitys-tilaa? =)

Tuosta tulikin idea, että miksei katseluohjelmassa voisi valita kuville kehyksiä? Mielellään erityylisiä… Tämä toimisi varsinkin suuremmilla näytöillä ja tehoilla. Kehyksen takana oleva “seinä” olisi edelleen kuvan taustan kanssa samanvärinen, jos niin haluaa.

Paras ohjelma ei ole aina se, joka näyttää kuvan suurempana.

Tekstin maalamisen vaikeus

Tekstinkäsittelyohjelmissa ei voi tänäkään päivänä valita “maalattua” tekstiä kahdesta eri kohdasta, vaikka kaikki huutavat maailman tuhosta ja paperittomasta (heh heh), vähemmän paperia kuluttavasta toimistosta.

Jos Control-nappia pohjalla pitämällä voisi maalata useita alueita, niin näiden kopioiminen ja tulostaminen olisi huomattavasti tehokkaampaa ja helpompaa. Näin yhdelle arkille tulostettu materiaali sisältäisi kaiken halutun informaation ilman kahlaamista datassa. Joku voi tietenkin tallentaa tekstit väliaikaisesti tulevaa tulostusta varten, mutta toiminnon tehokkuus on vähintäänkin kyseenalainen.

Tekstin maalaminen useasta kohdasta

Uusi jako

Ei ihme, että Nokia kompuroi törmätessä Oven pieleen. En ymmärrä alasta paljoakaan, mutta sen ymmärrän, että seuraava kännykkäni on muun merkkinen. Ja se on tarpeeksi se.

Suppean ymmärrykseni mukaan kännykköiden kehitys on ollut jotakuinkin seuraavanlainen: inhimillinen koko → personoitavat kuoret ja näyttö → yhdistäminen muihin laitteisin → verkkotoiminnot ja ohjelmat → jakaminen. Hauskinta on, että olen kuullut tuosta “sosiaalisesta” jakamisesta Nokian työntekijän suusta viimeistään vuonna 2003, mutta ilmeisesti strategit olivat päättäneet tehtailla huippuhalpoja rasioita Kiinan markkinoille…

Käynnissä on siis uusi jako jaettavan tiedon/hauskuuden ja rautarasioiden tarjoajiin. Maissa, joissa tietoa ei paljoa liiku (Kiina, Pohjois-Korea) näitä tarvitaan vielä lähitulevaisuudessa ja Kiinan kohdalla volyymia riittänee, mutta kehittyneet markkinat lienevät menetetty.

Edessä on ensimmäisen ei-nokialaisen hankinta.

P.S. Jos jonain päivänä Oven kalenteria pystyy jakamaan, niin se on parempi päivä.

Kennounelma

Kuten tiedetään, kaikki haluavat myydä ympäristöystävällisyydellä ja keveydellä ihan mitä vaan. Niin myös fiksuimmat kalustevalmistajat ja valmistuttajat. Kennolevy on huurupäisen markkinoijan kostein uni.

Yksi ongelmista on ollut lähinnä nauhoitus/listoitus sekä liitosten teko. Tästä syystä levyä ei juuri käytetty kuin muutamissa askarteluyrityksissä. Volyymiä on pyritty tekemään laittamalla kennon reunoille soirot puusta ja lastulevystä, mutta tästä syystä idea on osittain vesittynyt.

Tosin tähänkin on mielenkiintoisia ratkaisuja, eikä vähintään kaksipuolisten teippien kehittyessä liittämistä varten. Siinä missä perinteinen kennolevy on kärsinyt surkeasta nauhoitettavasta pinta-alasta, on monikerroksinen levy haastanut sitä. Parempi pinnan vastus mahdollistanee jopa muitakin kuin suoria pintoja.

Yksi mielenkiintoisista yrittäjistä löytyy täältä: waybasics.com. Ihailtava on palvelukonsepti. Kaiken lisäksi näillä sivuilla myydään. Jos kama on kuin unelma, niin unelmien rakentelun sijaan voi keskittyä tarjousten tekoon, eikö niin? Hinnatkin ovat sopivasti loppukuluttajalle ihan kuin tyrkyllä.

Tuosta on opittava.

Kiitos tyhjästä

Lehtimainoksen mukaan “Omo PikkuJätti on kaksi kertaa tiivistetty”… “verrattuna OMO 1L nesteen annostukseen”. Tämä tarkoittaa “puolet vähemmän vettä, 40% vähemmän pakkausmateriaalia, puolet vähemmän rekkoja”. Kaunista, eikö niin?

Tiivisteet voivat olla ihan hienoja asioita,  kannattaisiko siis tiivistää myös pakkaukset? Se on ihan samaa, kuinka tiivistettyjä murosi ovat, jos viidennes pakkauksesta on ilmaa, eikä pakkaus edes mahdu hyllyjen väliin kuin hot rod-mallisena. Jos pakkauksen funktion painottaa massiiviseen esillepanoon, niin kuluttaja saa maksaa murojen lisäksi lopulta myös ilmasta. Maksaa saa niin vaivalla kuin rahallakin, sillä rahtaus ei ole ilmaista.

Kiitos tyhjästä à la Hobby Hall

Ymmärrän, että esim. micro SD-muistikortit ovat aivan liian pieniä ja vaativat kokoonsa nähden valtavan pakkauksen. Syinä voivat olla niin tuotteen brändääminen, löytyminen, esillepano tai varkausten vaikeuttaminen. Sitä en tahdo hyväksyä, että elämäni hankaloitetaan ilman raahaamisella kaupasta ja postista kotiin.

Mutta tarviiko aina tarrautua kaavoihin, tarvitaanko aina edes pakkausta? Mikä on pakkauksen funktio? Uudempaa ajattelutapaa edustaa HP, joka korvasi kannettavan tietokoneen pakkauksen laukulla. Kierrätysmateriaaleista valmistettu laukku suojaa tietokonetta jo itsessään ja vie kaiken lisäksi vähemmän tilaa verrattuna perinteiseen tietokonepakkaukseen. Pakkaus ei enää olekaan rasite, josta eroon pääseminen maksaa vaan sillä on lisäarvoa kaupassa ja käyttöarvoa ostostapahtuman jälkeenkin. Ostoksen jälkeen kuluttaja saa kantaa kotiinsa 97% vähemmän jätettä.

Tällaisten esimerkkien jälkeen raahatessa ilmaa ei voi kuin kiittää tyhjästä.

P.S. Kuinka kuljettamalla vähemmän ilmaa ja myymällä tuttua tuotetta voi pyytää melkein kolminkertaisia hintoja?

a) Tarjoamalla Kellogg’s-muroja b) Kehittämällä kuutiovesimelonit.

Neste Oil:in painomainos

Neste Oil on ollut esillä niin biopolttoaineiden kuin Kuluttajavirastoa kiinnostaneen mainonnan siivittämänä. Minua pysäytti positiivisessa mielessä kuitenkin tämä vähän vanhempi mainos.

Yksinkertainen oivallus on mitä sopivin painomainokseksi ja jäi ainakin minun mieleeni positiivisella tavalla.

Hyvää muotoilua — ja papukaijamerkki.

Tekniikan Maailmassa ollut Neste Oil-mainos

Kohti parempaa mikron käyttöliittymää

Aikaisemmassa kirjoituksessani Mikroaaltouunien käyttöliittymät olen arvostellut näiden huonoa käytettävyyttä. Empiirisen tutkimukseni mukaan mikrojen käyttöliittymät voittavat vain jo hävinneet VHS-nauhurit. Arvosteleminen on tunnetusti helpompaa kuin vaihtoehtojen esittäminen, niinpä otin haasteen vastaan ja käytin noin tunnin verran paremman löytämiseksi. Valitettavasti visuaaliseen toteutukseen meni enemmän aikaa kuin itse suunnitteluun.

Oma ohjelma

Ajatuksissani ovat olleet tutut elementit ja parempi käyttöliittymän palaute. Ei enää ruskistuneita pahveja. No more, no more.

Elementtien määrä on karsittu pienemmäksi. Mikroaaltouuneista on poistettu kello, koska sitä ei voisi käyttää aina kun haluaa. Tästä syystä keittiössä olisi kuitenkin toinen, “kokopäiväinen” kello. Lisäksi mikro on usein sijoitettuna sellaisiin paikkoihin, ettei kellon ajan tarkistaminen niistä ole mielekästä.

Sen sijaan ajastus-toiminto on mukana. Se ei ole sidottu kellon aikaan vaan minuutteina ajastushetkestä. Kellon puuttuminen ei siis estä ajastamista ja suihkusta tullessasi ruoka on lämmin.

Yksi ehdotetun käyttöliittymän pyrkimyksistä on tarjota varsinkin tekniikasta vieraantuneille mm. liesistä tuttua ohjauslogiikkaa. Näin “kaikenlaiset uudet härvelit” toisivat pelon sijasta luottamusta ja halua kokeilla.

Olen monesti miettinyt, että palvelevatko mikroaaltouunien erilaiset valmiit ohjelmat lähinnä markkinointia. Ikävää tässä on se, että kaikki ylimääräinen syö käytettävyyttä. Onko laitteesta, joka sisältää enemmän (käyttäjälle tarpeettomia) painikkeita helpompi maksaa enemmän? Uskon niin.

Ratkaisin asian luomalla ohjelmattoman ja ohjelmallisen mallin. Henkilökohtaisesti arvostan mikron kykyä arvioida leivän sulatusaikaa painon perusteella. Kaipaisin muuten mallia, jossa vaaka on mikron sisällä.

Kokonaisuudessaan tämä on ollut pyrkimys etsiä vaihtoehtoisia tapoja ohjata mirkoaaltouunia helposti ilman käyttö-ohjeiden selailua ja onnettomuuksia. Uskon löytäneeni sellaisen.

Pakotetut

Mielestäni on täysin hyväksyttävää, että vauvojen tuotteet suunnitellaan aikuisille, mutta näiden vaikeakäyttöisyys ja jopa vaarallisuus on tuomittava. Henkilökohtaisena rajanani toimivat kohuakin herättäneet korkokengät vauvaprinsessoille. Ne eivät ole vaarallisia ei-kävelevälle, mutta myydään vain vanhempien tarpeisiin.

Mielessäni on sisustusfantasioitaan toteuttavat vanhemmat, jotka hankkivat kattoon selällä makaavaa vauvaa sokaisevia valaisimia. Niin sanotut häikäisysuojat kun ovat lähinnä brändikuvilla peittämiä tunnelman tuojia, eivätkä alas tulevaa valoa himmennä. Pelkään todella sitä päivää, kun näen vauva-ikäisisten vanhempien iloksi ja vauvojen kiduttamiseksi “suunniteltuja” spottivalaisimia. Mikä sen mukavampaa kuin maata kääntymiskyvyttömänä selällä sellaisen alla ja tuijottaa ylös…

Toinen tuoteryhmä ovat surkeat aterimet. Muovin käyttöä pitäisi muutenkin välttää, mutta muotoilussa on menty metsään tekemällä välineistä järjettömän kokoisia ja painavia jopa aikuiselle. Vauvan voimille yliraskaat juomamukit luistavat pöydältä lattialle käytännössä yhtä helposti kuin kevyetkin ellei käytössä ole luiston estoa.

Ruokailuvälineissä lautaset mukaan lukien käytetään usein muovia, vaikka yleisesti ottaen muoveja pidetään epävakaina varsinkin kuumennettuina. Lämmittäminen on huono asia muovilautasille ja varsinkin mikrossa lämpötila lautasen ja ruoan välissä kasvaa todella suureksi. Tämä siis sellaisten syöjien kohdalla, joiden ruoan jatkuva lämmittäminen on pikemmin sääntö kuin poikkeus. Jos on ratkaistava särkymättömyys lusikalla hakkaamisen ja lautasen tiputtamisen suhteen, niin miksei voi käyttää muovilusikkaa ja vaikka silikonialustaa? Näin tavallinen lautanen olisi pestävissä astianpesukoneessa.

Olen muuten testaillut ja testauttanut muilla kertakäyttöisen muovilusikan sulamista kahviin. Uskokaa pois, se lusikka ei haihdu, riittää että sitä käyttää tarpeeksi kauan. Juodaanko kahvin/teen/kaakaon kanssa myös muoviyhdisteitä? Vastaus lienee selvä.

Se on mielenkiintoista, että alle kolmevuotiaiden puruleluissa ei saa olla ftalaatteja, mutta “neljävuotias” saa imeä muovikynän korkkia niin paljon kuin tykkää.

Valitettavasti säälittävien tuotteiden käyttö ei lopu vauva-ikään. Luultavasti kaikki joskus marketissa asioineet ovat huomannet lasten ostoskärryjen olevan varustettu korkealla olevilla viiri-virityksillä. Jotkut idiootit ovat keksineet käyttää painavaa ja korkealle menevää putkea, jolloin kärryjen painopiste on hyvin korkealla ja kärryt kaatuvat todella helposti. Hyvä tarkoitus pitää lapsen sijainti lavojen takana näkyvissä tapetaan brutaalilla suunnittelemattomuuden toteutuksella. En jaksa edes miettiä, kuinka monta kertaa olen nähnyt näiden herkästi kaatuilevien pikkukärryjen kaatuvan. Toivoa sopii, ettei se tapahdu lasipurkeja täynnä olevan hyllyn päälle. Yksi tuollainen viiriputki tekee taatusti pahaa jälkeä.

Onneksi kaikessa ei tarvitse olla statistin roolissa. Siinä missä ensimmäisen lapsen kohdalla on menty asioita opiskellessa, ei toisen kohdalla tarvitse toistaa. Ja niistä pikku-kärry-putki-virityksistä sen verran, että tiedän myymälän, jonka rohkeat myyjät poistivat kaikki viiri-putket myymäläpäällikön ollessa poissa. Enää lapset eivät kaada muovipussien telineitä lattialle ja vanhemmat löytävät edelleen lapsiaan. Näin kertoo ensimmäisen käden tieto.

Eläköön rohkeus ajatella ja toimia. Pakotettujen puolesta.

Puettuja mielikuvia

Olen pohtinut viime aikoina tilanteita puetuista mielikuvista kahdessakin suhteessa. Ensimmäinen on puetun brändin tuoma lisä-arvo omalle statukselle (jossain avaruudessa, kuten esim. sosiaalisessa tai seksualisessa) ja toinen on brändin kuviteltu käyttöarvo, josta on maksanut.

Väitän, että viimeiseksi mainittuun on helpompi pettyä, koska asian todeksi osoittaminen on huomattavasti helpompaa ja todisteet osoitettavissa. Kun taas brändin syyttäminen siitä, että maksaessaan kaksi kertaa enemmän juuri tämän tuotteesta seksuaalisen viehätyksen nousteessa vain 10% on hieman hankalampaa.

Olen hyvissä asemissä, sillä käsittelen brändin kuviteltua käyttö-arvoa kokemuksena Ecco-kengät. Varokaa ja korjailkaa, jos olen väärässä.

Mukavat Ecco-kengät ovat kuin tehty kävelemistä varten. Mutta hetkinen, kävelemistä vai siirtymistä?

Ecco pitää jalkasi kuivina, kun olet astumassa autostasi. Muuhun ei niistä valitettavasti ole. Todistin omatoimisesti kahden parin pohjien halkeamisen puolessatoista vuodessa. Kyseessä on sekä kevyet-, että talvikengät, jotka vuotavat alhaalta päin. Hyvä suoritus Gore-texilta, mutta Eccolle asia on vähemmän mairitteleva. Hinnaksi tulee parille 100€/vuosi, ellet käytä niitä sitten siirtymiseen autolla. Kuvittelen, että korkokengät kestävät yhtä hyvin. Ne voi sentään hoitaa suutarilla korkolapun vaihdolla.

Ecco tarjoaa kieltämättä (ensimmäistä viikkoa lukuunottamatta) “mukavia kävelyhetkiä”, mutta pidempään seurusteluun niistä ei ollut.

Tarviiko ihmitellä, etteivät elämäntapa-tuotteet kestää elämäntapaa? Kyllä, minä teen niin! Jos annetaan ymmärtää takin olevan sporttinen, niin sen pitäisi kestää liikkumista, niin kuin käyttäjän kestää takkiakin. Jos annetaan ymmärtää kenkien olevan mukavia kävelyyn, niin näiden on kestettävä kävelyä. Ellei kengissä kävele tarpeeksi, näiden mukavuudella ei ole merkitystä.

Kengillä saisi olla (vapaaehtoinen) luokitus, ihan kuin IP-luokitus valaisimissa. Kuulostaako hullulta? Noh, ei mielestäni. Sittenhän tietäisi, mihin ympäristöön tuote on suunniteltu, ulkonäön perusteella kun ei voi päätellä yhtään. Luokituksen pitäisi olla muokattu kuvailemaan suunta-antavaa tietoa myös kulutuskestävyydestä ja sen voisi myöntää vaikkapa jokaisen maan paikallinen VTT:nsa. Näin ei tarvitsisi kinastella siitä, mistä satojen eurojen kengissä oikein maksaa. Tällä kertaa todistajan taakka olisi valmistajalla, eikä pettyneellä kuluttajalla.

Sinulla ei todennäköisesti ole varaa Bugattiin, mutta saatat ostaa sportti-henkisen Bugatti-takin. Bugatti-mies ei vain aja punttisalilleen, kuljettaja ajaa sen ohi. Siinä on muutaman kaupan vaatekokojen selityskin: takit alkaen koko XL. Uskon kuitenkin, ettei Bugatti-takki hajoaa, jos jostakin syystä alatkin liikkumaan muuten kuin autolla.

Noh, onhan niitä Harley-Davidsonin hajusteitakin ollut markkinoilla, mutta sellainen ei lupaa enempää kuin pystyy antamaan. Jos nelitahtinen vibra jalkojen välissä ei tyydytä, voi ainakin kävellä saman tuoksun ympäröimänä.

Mihin johtaa brändilupaus, joka antaa ymmärtää, muttei ymmärrä pettymystä?

– Hei, sinä Ecco-kenkiin pukeutunut tyyppi siellä, juuri sinä! Tiedän, ettet kävele juurikaan, mutta taatusti arvostat kuivia jalkojasi noustessasi ulos autosta. Varo, ulkona voi olla kosteata, ai niin, sinullahan on Gore-texit…

Elät niin kuin juot

Valitse elämäntyylillesi sopivin vesi, se ei ole ollut koskaan näin helppoa! Niin kauan kuin joku on kiinnostunut rahoistasi, niin kauan saat tulla paremmaksi ihmiseksi, eikä maksa paljoa! Tärkeintä on muistaa, että vain kuluttamalla voit pelastaa maailman. Mitä enemmän kulutat, sitä enemmän pelastat. Tuttua mainoksista siis; mitä enemmän ostat, sitä enemmän säästät.

Asia menee hieman hankalaksi, jos et osta mitään, mutta sittenhän näin hienot mainokset jäisivät tekemättä!

http://www.plup.com/ ja http://pullovesi.fi/

P.S. Ellet ole jo kävelemässä autoilemassa kauppaan vesiostoksille, niin harkitse edes SodaStreamin palveluita. Maailman pelastus ei ollut koskaan näin lähellä!