Nykypäivän nuoriso …

Suomalaisella medialla tuntuu on hienoinen ongelma tänä päivänä.
Eduskunnan ulkopuolisten poliittisten asioiden uutisoiminen on hankalaa.
Toimittajille tuntuu olevan vaikeaa erottaa poliittisuus, nuoruuden
kapinallisuus, yleinen tyytymättömyys, elämäntavat ja mellakointi.
Ymmärrän hyvin tämän ongelman: asiat kietoutuvat usein toisiinsa ja
niitä on melkein mahdoton erottaa toisistaan. Se mitä en kuitenkaan
hyväksy on teksteissä usein paistava nuorten halveksunta ja epäily, tietämättömyys, asioiden niputtaminen, yleistäminen ja poliittisten vaikuttimien väheksyminen.

Suomalainen kulttuuri ei ole yhtenäinen, en tiedä kuinka yhtenäinen se todellisuudessa on koskaan ollut. Kulttuuri ei myöskään ole
moninainen perinteisellä "luokka", "oikeisto-vasemmisto" tai
"radikaali-kunnon kansalainen" -tavalla. Nykyään erityisesti nuoret
ihmiset haluavat tuoda esiin mielipiteissään olevat nyanssit, eivätkä he
ole valmiita muokkaamaan niitä liikkeiden mukaisiksi aikaisempien
mallien mukaan. Näin ollen he eivät myöskään hyväksy, että jokin
yksittäinen liike olisi heidän äänitorvensa. Yleinen ratkaisu
nyanssiongelmaan on kuulua tai kannattaa jopa kymmeniä erilaisia ryhmiä,
joilla kaikilla on oma sanomansa.

Itse olen "vanhojen metsien hakkaamista vastustava, sekä mm. paperin ja lasin kierrätystä epäilevä pätkätyöläinen, joka kannattaa verojärjestelmän yksinkertaistamista ja kansalaispalkkaa, sekä erityisesti kolmannen sektorin (yhdistykset) tuottamaa perusturvaa." Yksinkertaistaen siis kannatan Greenpeacea, luen Suomen Kuvalehteä ja
vaaleissa valitsen usein eri puolueen. Kannatan Greenpeacea, koska se on
oikeasti toimiva ympäristöjärjestö. Suomen Kuvalahteä luen, koska siinä
on suhteellisen harvoin naiiveja poliittisia mielipiteitä. Puoluetta
vaihdan, koska en pysty hyväksymään yhdenkään puolueen ohjelmaa
sellaisenaan. Valitsen puolueen aina sen mukaan kuinka hyvin se vastaa
mielipiteitäni ajankohtaisissa aiheissa.

Toimittajien usein tekemä virhe on haastatelle kovaäänisintä ja
kuvitellä että hän edustaa jotain liikettä. Viimeaikoina esillä ollut
pätkätyöläisyys ja ns. prekariaatti ovat niin monimutkaisia asioita,
ettei niistä puhuttaessa voida löytää vain yhtä edustajaa. Kuitenkin
www.prekariaatti.org -sivusto, Euro May Day -mielenosoitukset ovat viime
aikoina onnistuneet kaappaamaan prekariaatti -termin määrittelyn ainakin
mediassa itselleen. Kuitenkin Internetistä löytyy myös monta muuta
määritelmää samalle asialle. Hyvä kiihkoton määritelmä "prekariaatille"
löytyy Wikipediasta:

(http://fi.wikipedia.org/wiki/Prekariaatti – lainattu 11.5.2006)
"Prekariaatti on joidenkin ryhmien käyttämä sana, jolla tarkoitetaan
tilapäisissä tai epätyypillisissä työsuhteissa olevien ihmisten luokkaa.
— Itse prekariaatin käsitettä ei pidä sekoittaa prekarisaatiosta
huolestuneen prekariaatti.org -verkoston kanssa. —
Prekariaattikysymykseen ei ole kehittynyt selkeää vastausta tai
ohjelmaa. Ongelman ratkaisuehdotukset saattavat vaihdella niin, että
toisessa ääripäässä on vaatimus sosialistisesta yhteiskunnasta ja
pysyvistä työsuhteista ja toisessa pätkätöiden hyväksyminen ja vaatimus
sosiaaliturvan muuttamiseen niin, että ne sopivat paremmin yhteen."

Lopuksi vain voin todeta, että uskon politiikantoimittajien työn
muuttuvan tulevaisuudessa entistä hankalammaksi, kun edustuksellinen
poliittisuus pikkuhiljaa murenee ja erilaiset yhdistykset ja ryhmät
muuttuvat ihmisille merkittävämmiksi. Toimittajien on pakko muuttua
entistä enemmän aktiivisiksi toimijoiksi ja osallistujiksi, jotta heillä
on mahdollisuus muodostaa näkemys asioista ja välttää mielipiteiden
muuttumista totuuksiksi.