Tuotekehityksen tila huonekalualalla

Suomalainen tuotekehitys on muutamia kärkiyrityksiä lukuunottamatta surkea. Parhaiten tämä näkyy huonekaluteollisuudessa. Alalla ollaan perässä 20 vuotta tästä päivästä. Esim. medialaitteille tehdyt kalusteet ovat nauhurille ja kuvaputkitelevisiolle ja nekin niin, että kannattaa pelätä laitteiden ylikuumenemistä ahtaiden kolojen vuoksi. Sanasta vahvistin ei vieläkään kuultu, vaikka sana DVD ja surround kertovat jotakin. Digiboxin olemassolosta havahduttiin vuosi sitten. Koko palvelun laatu ja elämyksellisyys perustuvat lastulevykasan hankkimiseen. Jos yrityksen ainut markkinointtivaltti on avainlippu, niin tämän työvoimatason maassa ollaan hukassa. Muotoilijalla on vain media-arvo. Siksi on pakko olla sankari.
Pidemmällä tähtäimellä on järkevintä tuoda osia “kunnon puusepän liitoksista” Kauko-idästä kuin olla valmistamatta niitä Suomessa vedoten huimaan hintaan ja luovuttaa Ikealle. Näin tapahtuu ja sen pitää hyväksyä, kunnes ei vain umpisinivalkoisena yhtiönä tunnettu yritys harhaanjohda ketään kuluttajaa. Esimerkki on tosi. Tekninen laatukaan ei ole mikään itsestäänselvyys. Käykää katsomassa marketissa X:n muovivalmisteita ja niiden saumoja. Mikään Kiinassa yhtä huonosti valmistettu muovituote ei ikinä päädy Suomeen. Pointtina on se, että jos kotimaisuus on selitys myydä paskaa, niin kuluttaja saa puolestani punnita omaa arvoaan.

Suomessa teollinen valmistus ei teknologiasta huolimatta ole kilpailukykyistä, jos ei panosteta brändiin. InCap Furniture meni konkurssiin, kun Ikea löysi mäntykalusteille kilpailukykyisemmän valmistajan. Huipputehokas ja lehdissä mainostettu tuotanto ei riitänyt, koska sopimuvalmistajalla ei ollut loppukäyttäjälle (teille) tarjota mitään lisäarvoa, koska tuotetta myytiin Ikean merkillä. Sama kohtalo seuraa pienempiä huonekaluvalmistajia. Monelle riittää, että päästään valmistamaan jollekin ketjulle yksinoikeudella mallin ja ollaan tyytyväisiä. “Tuotekehitys” hoidetaan yhdessä ketjun kanssa. Tuon tuotekehityksen suunta näkyy peruutuspeilistä. Valmistajan on helppo vaihtaa toiseen, vaikkapa virolaiseen. Jääkö kuluttaja mistään paitsi? Tuskin, sillä markkinointia ei valmistajalta edes ollut.
Suomeen tulee hitaasti ja tasaisesti lisää yrityksiä, joiden valmistus hoidetaan Virossa ja markkinointiin sekä muotoiluun on panostettu. Voittajasta ei ole epäselvyyttä.

Keskustelin viimeisilla X-messuilla yhden toimitusjohtajan kanssa heidän osastolla. Tiedustelin, mitä he tarjoavat ja kenelle. “Noh, näitä… männystä.” Ja siltä näyttikin. Ihan itse haluavat valmistaa ja suunnitella tulevaisuudessakin. Osa malleista on ollut tuotannossa jo yli kaksikymmentävuotta. Kysyin vielä keskustelun päätteeksi, että mikä on heidän strategia, jolloin minua katsottiin kuin hölmöä. Ja hölmö olin, kun kysyin. Taitaa olla, että ainut asiakkaalle tarjottu palvelu on raskas C-luokan mäntylevyrakennelma, joka ei kelpaisi edes raksalle kantavaksi elementiksi. Tahdon tietää, mitä tuolle yritykselle kuuluu seuraavan kahdenkymmenenvuoden kuluttua, kun nykyiset asiakkaat ovat vanhainkodissa. Muistaisin yrityksen nimeä, jos heillä olisi edes jotakin esitettä itsestään. Miksi messuosaston neliöistä voidaan maksaa tuhansia euroja, mutta ei muutamia satasia esitteistä?

Mielestäni vain ostamalla kilpailukykyisiä kotimaisia tuotteita voi vaikuttaa siihen, että edes niitä tuottavat yritykset/ryhmät säilyvät Suomessa. Vähäkin pakollista historiaa lukenut koulussa toteaa, että markkinoiden suojelu ei edistänyt tuotekehitystä. Näillä kustannuksilla Suomi elää tulevaisuudessa panostamalla muotoiluun ja markkinointiin. Ei se Ikeakaan teknisella laadulla mailmaa valloittanut.